Muut Värkkäykset

Hirsimökki Katalle Lestijärven kuusista

Saunan nimikyltti Väylän varteen

Lahjataimen loimupahkasta

Pahkalautanen retkikäyttöön

Löylymittari kelolaudasta

Pahkalautanen

Loimukas kuksa

Ruijanpallasvaaput

Morrivapa pahkasta

Pahkakello

Lohikojamo Suomen kalakirjastolle

Korvakorut

Kuksat kalakoristein

Voiveitsi katajasta

Seinäkello tunturimaisemalla

Pyyheteline kelolaudasta

Pahkakuksa

Ammattiliiton nimikkovaaput

Kojamo 142cm, lehtikuusi.

Ahkio talvivaelluksille

Pöllöperheen potretti

Vaaput omalla nimikirjoituksella

Kivimiehen nimikkovaappu

Tapsan kolmikoukkuinen

Monikäyttöinen perkuulauta kalamiehelle

Lahja kalastavalle jalkapalloilijalle

Kesämökki koiralle

Ikämiehen synttärivaappu

Vaapuntekijän katajainen kalapappi

Puuauto kummipojalle

Lohen- ja peurankyynel snapsilaatikkoon

Kiekkoilijan vaappu

Vaappu sotilassoittajalle

Mozart-vaappu viulistille

Lohimiehen nimikkovaappu

Aurinkokuksa

Hirvimiehen kuksa

Syntymäpäivälahja kalamiehelle

Lahja hääparille

Kuksat ystäväpariskunnalle

Syntymäpäivälahja Domino-keksien todelliselle ystävälle

Jokaisen lohimiehen talvivalo pihapiiriä koristamaan. Kuvassa lumikinos jäljittelee sopivasti joen pohjan muotoa virittäen ajatukset kesäiseen lohennousuun.

Rautuvapa Vihavuoden katajasta

Kuksa kansanparantajalle

Kuksa Perho-Petterille

Joutsenkuksa

Kuksa Tuharille

Käteensopiva kalapappi

Kotikojamo

Kävimme Riihimäen Erämessuilla 90-luvun loppupuolella. Siellä oli näytteillä halkaistuun puuhun veistetty kalaprofiili. Sen näkeminen laittoi aivonystyrät hommin ja ajatus kokonaisesta, yhdestä puusta veistetystä kalaveistoksesta jäi vaivaamaan mieltä. Pitkän tiedonkeruun jälkeen kävi selväksi, että ainoat julkisesti dokumentoidut kalaveistokset olivat joko kovin pieniä tai sitten useammasta puupalasta koottuja. Syykin alkoi paljastua vähitellen. Kookas puu on hankala kuivattaa siten että se ei halkeaisi ja valmis veistoskin tulisi elämään säänvaihteluiden ts. ilmankosteuden muutosten mukaan.

Suvussa on monia, jotka ovat olleet tekemisissä puiden kanssa tavanomaista enemmän. Vinkkien jälkeen sopivan puun etsintä kohdistettiin kuuseen. Sen ominaisuudet sopivat tähän tarkoitukseen ehkä parhaiten, eikä vähiten mukavan veistettävyytensä ansiosta. Veistoksen kokoa mietittäessä haave ”kunnon” kojamosta oman olohuoneen seinällä syntyi. Heinosen Timo, Sibeliustalon Metsähallin mahtavat pylonit sorvannut ammattilainen, sai hommattua hyvän kuusen tyven keväällä 2001. Se oli samalla lähtölaukaus piirustusten tekemiselle.

Lukuisat kuvat eri lähteistä mitattiin tarkasti ja muutamassa viikossa oli kotona työhuoneen seinällä 1:1 kuva tulevasta kalasta. Kojamon pituus tulisi olemaan 142cm, mikä vastaisi todellisuudessa 28-32kg lohta.

Puun löytöpaikka oli Reisjärvellä. Varsinainen veistotyö pääsi alkuun naapurikunnassa Lestijärvellä, Niemellä sijaitsevalla kesämökillämme. Kesäkuussa Toivo, ”Tuhari”, sahasi moottorin avulla ensimmäiset lohkot kalan kupeilta. Sen jälkeen jatkoin kirvein ja myöhemmin muin käsityökaluin kalan laihduttamista. Veistoksen kastelua oli muistettava tehdä säännöllisesti. Timon ohjeet haihtumisen hidastamisesta olivat hyviä, sillä loppujen lopuksi halkeamat jäivät vaatimattomiksi.

Kolmen viikon kuluttua veistos tuotiin Lahteen, missä jatkoin sen viimeistelyä vielä n. 3 viikon ajan. Ensikertalaiselta lohiveistoksen tekeminen vei siis yhteensä lähes 2 kuukautta. Urakka oli melkoinen. Tottumattomalla nikkarilla kädet kipeytyivät päivästä toiseen heilutetun kirveen ansiosta.

Kirves, tai oikeastaan kaksi erikokoista kirvestä, olikin se varsinainen työkalu jolla työ tehtiin. Lisäksi tarvittiin talttaa, sahaa ja ”Raspi-Roopea”. Joo, ja niitä laastareitakin meni melko tukku… Plussapuolelle kertyikin sitten paljon hyvää kokemusta puun veistämisestä. Varsinkin veistosuuntien oppiminen helpotti hyvän lopputuloksen saavuttamista.

Lopulta veistos pääsi olohuoneemme seinälle Tuharin tekemien nerokkaiden kiinnikkeiden kinnittämänä. Ja sen suusta pilkistää kummipojan lehtikullalla päällystämä hollolalais-vaappu.